Le Repet

"Hei matkasta pitää maksaa!". Ze loi ohuen katseen kuljettajan läpi. "Olen asunut tällä planeetalla yli kahdeksansataa vuotta, ja mielestäni siksi minun on oikeutettua saada matkustaa tämän kerran ilmaiseksi". Kuljettaja vastasi; "Pahoittelut", ja kaikki bussissa nousivat ylös, tekivät ristinmerkin ja rukoilivat Allahia. Kuljettaja painoi kaasun pohjaan ja kaikki nytkähtivät eteenpäin. Nykyään busseilla on vaarallista matkustaa, ihmiset eivät kykene enää hallitsemaan ajatuksiaan niin kuin ennen. Siksi rukoileminen on vastikään tullut pakolliseksi. Ze loi löyhän katseen matkustajiin. Zellä oli poikkeukselliset silmät. Hänen silmänsä olivat vaaleat, suorastaan valkoiset, mutta joissa oli keskellä silmää musta osio, jota reunusti ohut vaaleansininen rengas. Hän loi häkellyttävillä silmillään rauhan yhteen matkustajaan.

Le Repet oli tämä matkustaja nimeltään. Hän oli syntynyt köyhään perheeseen, mutta oli myöhemmin vaurastunut menettämällä kaiken rahallisen omaisuutensa. Nyt kuitenkin hänen rikkautensa oli kääntynyt häntä itseään vastaan. Hän ei saisi niin rikkaana kuin oli, matkustaa julkisessa bussissa. Mutta rukoilun lomassa hänen ajatuksensa harhautuivat valonnopeudella kulkevaan bussiin. Koska tämä oli mahdotonta, bussi tuhoutui. Tai ainakin näin uskotaan, koska tällaisista kadotuksen busseista ei ole sen jälkeen tehty havaintoja aistien avulla.

Bussin kadottua, matkustajat syntyivät. Le Repet syntyi galaksiseen sirkulariteettiin. Hän sai itsellensä galaksin jota kutsuttiin nimellä Frip-Levon. Le Repet viihtyi elämässään. Hän piti taidokkaasti Frip-Levonin epätasapainossa, säädellen auringoissa olevien vesisäteiden määrää. Vesisäteiden määrä oli tärkeää pitää oikeana, koska kuten kaikki tiedämme, väärin suunnattuina ne voivat taittaa valomolekyylit epätasaiseksi kimpuksi. Kimppu tuottaisi maailmankaikkeuteen trettofagastisen^e56 laajuisia kukkakuvioita, jotka laajetessaan ajaisivat ihmisiä ottamaan selvää ilmiön alkuperästä. Silloin Le Repet saattaisi paljastua Jumalaksi, jolloin hän palaisi elämään. Hänen olemassaolonsa olisi helpompaa eläväisenä, mutta sitähän Repet ei tiedä. Hän on vain galaksinsa tasapainottelija eikä Jumala. Jumala ei ohjaa mitään, vaan ohjaa kaikkea.

Eräänä ajanhetkenä Repet kohtasi kuitenkin ongelman. Hän näki takautuvasti oman eläväisen syntmäkuolemansa. Järjestelmässä oli virhe. Repet tajusi tämän. Jos hän keskittäisi kaiken tarmonsa tähän, kaikki saattaisi loppua. Tuntien vetoa valoon, hän kätteli ristiriitaa. Hän teki paholaisen kanssa sopimuksen. Galaksit alkoivat muodostaa linja-autoja.

Busseista tulikin repertuaareja hänen ranskalaiseen ravintolaansa, jonka hän avasi vuonna 1564 juuri ennen neljättä maailmansotaa. Hänen ravintolansa oli menestynyt hyvin, mutta ateisimin leviäminen oli syönyt maailman uskottavuutta. Ei ollut trendikästä uskoa mihinkään, niinpä myös itse maailma oli häviämässä. Mutta kuitenkin kasvien juuret olivat jo vuosisatojen ajan juurtuneet maaperään ja sitoneet maa-aineksen paikoilleen, niinpä Le Repetkin haudattiin hänen kuolemansa viimeisenä päivänä.