Syvemmälle

Olen vuosikaudet kaivannut läheisyyttä. Tyttöystäviä minulla on ollut muutamia, mutta suhteiden kesto on ollut lyhyt. En ole päässyt tutustumaan heihin kunnolla eivätkä he minuun.

Tulin äsken lenkiltä, joku oli loukkaantunut. En nähnyt kuin ambulanssin, mutta se sai tutun tunteen heräämään minussa. Ehkä joku ikäiseni tyttö on loukkaantunut, tai kuollut. Jos hän kuoli, ja eli elämänsä onnellisena, minua ei juuri harmita. Mutta jos tyttö oli yksinäinen tai sairas, minussa herää syvä suru. Jos me kaksi olisimme tavanneet, kaikki voisi olla hänen elämässään toisin. Minulla on niin paljon annettavaa muille. En vain osaa antaa sitä.

En tiedä olisinko onnellinen jos olisin yhdessä aidosti rakastamani tytön kanssa. Olen pohtinut miksen voi olla onnellinen jo nyt. Luulen osan kuvitelmastani johtuvan yhteiskunnasta, rakkaudesta ollaan tehty onnellisuuden absoluuttinen lähde. Uskon erakkojen olevan onnellisia. Tai ainakin onnellisempia kuin ollessaan muiden seurassa, muuten he eivät eristäytyisi. Korkeimman onnellisuuden tason voi saavuttaa vapautumalla rakastamisen tarpeesta. Kun vapautuu elämänjanosta, ei enää voi murehtia kuolemaakaan. Budhhalaisuus on lähellä ajatuksiani. Jos vapaudut elämänhalusta, onnellisuus valtaa kehosi. Olet jo perillä.

Olo on yksinäinen.

Olemme oikeassa

Monoteistiset uskonnot ovat keskenään loogisessa ristiriidassa. Jokainen niistä väittää olevansa oikeassa, ja muiden olevan väärässä. Kaikki eivät voi olla oikeassa, eikä välttämättä yksikään niistä ole.

Ulkopuolisen tarkkailijan on kuitenkin mahdoton kertoa kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Miten uskominen eroaa sairaudesta?

Aihe on hämmentävä.

Mitä haluan sanoa

Minua on kauan vaivannut ristiriita ajattelutapojen eroavaisuuksissa minun ja muiden ihmisten välillä. Erot ovat luonnollisia, mutta subjektiivisesti havainnoituna suuret erot luovat eriarvoisuutta. Mielestäni on tervettä ajatella olevansa itse oikeassa, jos huomaa erojen olevan suuria. Silti on epämielekästä ajatella olevansa itse jollakin tavoin muita parempi.

Tänä aamuna ymmärsin mitä ajattelen ja mitä haluan kertoa muille.

Yleensä ihmiset haluavat keskustella maailman nykytilasta. "Onpa kaunis ilma". Voimme yhä uudestaan kertoa toisillemme millainen ilma ulkona on, mutta tälloin keskitymme nykyhetkeen. Mutta mitä pahaa hetkessä elämisessa on?

Jos kerron päivästä toiseen ainoalle tuntemalleni ihmiselle millainen ilma ulkona on kuolemaani saakka, kyseenalaistan koko sosiaalisen suhteen järkevyyden, olettaen että ilmoista puhuminen on ainoa keskustelumme aihe. Kun keskustellaan nykyhetkestä, näen sen hukkaan heitettynä aikana. Voimme loputtomasti keskustella siitä millainen maailma on nyt, ymmärtämättä mitään.

Minua kiinnostaa maailmamme teoriassa. Haluan kertoa ihmisille etteivät haaskaa elämäänsä sellaiseen, jossa he eivät päädy mihinkään. Hetkessä eläminen vieraannuttaa ymmärryksestä.

Yksinkertaista turhuutta

Kirjoitettu aiemmin.

"Olen ääriäni myöden täynnä täynnä ihmisten yksinkertaisuutta. Eilen kävin lyhyen keskustelun joka oli yksinkertaisuudessaan masentava kokemus. Puhuimme tapahtumasta joka koittaa noin viikon päästä. Siihen osallistumisesta ei hyödy mitään ja minun läsnäoloni on käytännössä yhdentekevää. Suurimmaksi osin tilanne olisi myös epämiellyttävä. Totesin, etten ole varma tulostani. Tähän tuttava vastasi, että on hieman häpeällistä jättää tulematta. Kenelle se olisi häpeällistä? Jos tuttaviani asia hävettäisi, voisin kertoa olleeni mukana. Jälkeenpäin olisi mukava muistella mitä on tullut tehtyä, vastasi hän. Tokaisin ettei mielestäni ole mielekästä tehdä asioita siksi, jotta niitä voisi myöhemmin muistella. Asiat ovat silloin huonosti jos ei ole muuta tekemistä kuin muistella vanhoja. Tähän sain vastaukseksi että on mukava nauraa myöhemmin mitä on tullut tehtyä. Luovutin.

Minusta tuntuu että olen pakosti jotenkin erilainen. En ole enää aikoihin jaksanut keskustella tyhjää. Mikseivät muut voi puhua tyhjän sijasta mistä muusta tahansa?"

Itsemurhat

Kirjoitettu aiemmin.

"Miksi ihmiset tekevät itsemurhia? Yleisin ja vaikea ymmärrettävä syy on halu päästä pois kestämättömästä kärsimyksestä. Vaikeaa on ymmärtää milloin kärsimyksestä tulee sietämätöntä. Jokainen on kärsinyt, muttei ikinä niin paljoa ettei sitä kestäisi, toivon niin. Tilanne on mielestäni erilainen fyysiseen maailmaan, jossa raja esimerkiksi korkeushypyssä tulee vastaan. Vastaan tulee mitattavissa oleva selkeä raja, josta hyppääjä ei pääse ylemmäksi. Raja on havaittavissa vasta jälkeenpäin, mutta teoriassa sellainen on kuitenkin olemassa. Mutta henkisesti voi päästä aina asteen korkeammalle. Itsemurha ei ole välttämättömyys vaan valinta, mutta korkeushypyssä riman ylitys ei ole pelkkä valinta. On totta ettei ihminen voi ylittää tiettyä rajaa. Mutta itsemurhaa ei tule ikinä eteen ainoana vaihtoehtona. Miksi siis ihmiset tekevät itsemurhia? Mielestäni valtava kärsimys on parempi kuin kuolema. En tiedä olisinko samaa mieltä tosipaikan edessä, mutta ainakin teoriassa olen.

Yksi mahdollisuus on että kärsimys luo illuusion ainoasta vaihtoehdosta. Vaikuttaa virheellisesti kuin muita vaihtoehtoja ei olisi. Tilanne on sama jos muut sanovat sinua rumaksi, silloin sinusta on mahdollista todellakin tulla "ruma", koska muut luovat illuusion rumuudestasi. Ei ole muita vaihtoehtoja kuin olla ruma. Toinen mahdollisuus on "vapautuminen". Kaikkia lajeja yhdistää piirre pysyä hengissä ja lisääntyä. On mahdollista vapautua tästä lajiamme yhdistävästä piirteestä. Itsemurha tarjoaa mahdollisuuden itsetuhoisille yksilöille karsiutua pois, jotka ovat haitallisia lajin säilymisen kannalta. Tässä ei ole mitään kummallista."

Ulottuvuudet

Fyysinen maailma on helppo mieltää kolmeksi eri ulottuvuudeksi joita ovat korkeus, leveys ja syvyys. Mutta jos käsitykseni fyysisestä maailmasta on kaksiulotteinen, silloin kolmas ulottuvuus on minulle näkymätön, vaikka se on olemassa. Kolmatta ulottuvuutta ei ole olemassa minulle, mutta muille havaitsijoille jotka havainnoivat kolmattakin ulottuvuutta, kolmas ulottuvuus on.

Ehkäpä yliluonnollinen ulottuvuus on samanlainen. Ne jotka tekevät havaintoja oikeanlaisella ajatusmallilla, yliluonnollinen on olemassa heille. Mutta minulle kaksiulotteisesta maailmasta käsin yliluonnollista ei ole.