Elämä on hullua.
Mutta minä vain nauran.
Nauran ja nauran.
Kaikki katsovat.
Eivätkö he ymmärrä.
Minä nauran vain kovemmin.
Joku kysyy onko kaikki kunnossa.
Kaikki on yhä vain hauskempaa.
Minut viedään sairaalaan toipumaan.
Ja minä meinaan kuolla nauruun.
perjantai 8. elokuuta 2008
maanantai 4. elokuuta 2008
Muisto
Siinä olet. Mutta et ole enää kauaa.
Minä olen. Olen aikani.
Kuh lähdet, ajattelen näitä hetkiä.
Miten voisin unohtaa nyt, etten muistaisi myöhemmin.
Olet, kuin et olisikaan ollut.
Tapahtunut kuin kirja.
Kirja kirjoitetaan vain kerran.
Muistat ajatukset, surun, pelon.
Ehkä muistat hänetkin.
Minä olen. Olen aikani.
Kuh lähdet, ajattelen näitä hetkiä.
Miten voisin unohtaa nyt, etten muistaisi myöhemmin.
Olet, kuin et olisikaan ollut.
Tapahtunut kuin kirja.
Kirja kirjoitetaan vain kerran.
Muistat ajatukset, surun, pelon.
Ehkä muistat hänetkin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)