Elämä on hullua.
Mutta minä vain nauran.
Nauran ja nauran.
Kaikki katsovat.
Eivätkö he ymmärrä.
Minä nauran vain kovemmin.
Joku kysyy onko kaikki kunnossa.
Kaikki on yhä vain hauskempaa.
Minut viedään sairaalaan toipumaan.
Ja minä meinaan kuolla nauruun.
perjantai 8. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti