"Olen ääriäni myöden täynnä täynnä ihmisten yksinkertaisuutta. Eilen kävin lyhyen keskustelun joka oli yksinkertaisuudessaan masentava kokemus. Puhuimme tapahtumasta joka koittaa noin viikon päästä. Siihen osallistumisesta ei hyödy mitään ja minun läsnäoloni on käytännössä yhdentekevää. Suurimmaksi osin tilanne olisi myös epämiellyttävä. Totesin, etten ole varma tulostani. Tähän tuttava vastasi, että on hieman häpeällistä jättää tulematta. Kenelle se olisi häpeällistä? Jos tuttaviani asia hävettäisi, voisin kertoa olleeni mukana. Jälkeenpäin olisi mukava muistella mitä on tullut tehtyä, vastasi hän. Tokaisin ettei mielestäni ole mielekästä tehdä asioita siksi, jotta niitä voisi myöhemmin muistella. Asiat ovat silloin huonosti jos ei ole muuta tekemistä kuin muistella vanhoja. Tähän sain vastaukseksi että on mukava nauraa myöhemmin mitä on tullut tehtyä. Luovutin.
Minusta tuntuu että olen pakosti jotenkin erilainen. En ole enää aikoihin jaksanut keskustella tyhjää. Mikseivät muut voi puhua tyhjän sijasta mistä muusta tahansa?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti