Tummaan mekkoon pukeutunut nainen lipuu järven rantaan. Kuu luo siltansa järven pintaan ja surullisen kaunis nainen nostaa kasvojaan. Välähdys, ja tulinen kuun silta valaisee hämyisästi maalatun maiseman. Liekit tanssivat pehmeillä kasvoilla. Kyyneleet vierivät jo samettisen hameen kankaalla.
Nainen huutaa ilman syytä. Huulet avautuvat suudelman toivossa, ketään ei tule. Hän on yksin. Tuli on polttanut jäisen arven naisen sydämeen, hän ei enää tunne. Voimat loppuvat ja violetinsävyinen mekko leijalee maahan. Järvi ei pala, luonto on rauhoittunut. Kyyneleet täyttävät naisen tunteettomat kasvot. Kaikkialla on hiljaista.
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti