Tänään ajatellessani kuinka perusteettomasti eläinrakkaat ihmiset luovat eläimilleen kaikenlaisia kykyjä, kuten vaikkapa tietoisuuden, huomasin ajattelussani jotakin mielenkiintoista. Jos väitetään että koiralla väitetään olevan tietoisuus omasta itsestään ja teoistaan samalla tavalla kuin ihmisellä, suurin osa ihmisistä varmastikin toteaisi väitteen vääräksi. Itse ajattelen ettei asian voida todeta olevan kummallakaan tavalla. Näin ajattelen jokaisessa asiassa jota ei voida todistaa saumattomasti.
Tämän näkökulman hankaluus kuitenkin kiteytyy siihen, ettei maailmasta saamamme tieto ole milloinkaan täydellistä. Silloin täydellisen ratkaisun tekeminen on mahdotonta, parhaan ratkaisun voi tehdä yhdistämällä kaikki tekijät, ja tekemällä tilastollisesti parhaan ratkaisun. Mitä enemmän tekijöitä osaa huomioida, sen tarkempi arvio on. Tekijöiden objektiivinen arviointi on mahdotonta, mutta myös siinä on noudatettava tilastollista todennäköisyyttä, jotta parhaaseen objektiiviseen arvioon muuttujista voidaan päästä.
Verrataan maailmaa pokeriin. Maailma on monimutkaisempi verrattuna pokeriin, mutta näissä kummassakin pelissä voittaa eniten se, joka osaa käsitellä puutteellisia tiedon palasia taitavimmin. Olen itse päässyt siihen vaiheeseen, että huomaan erittäin todennäköisissä asioissa ne aukot, jotka luulisin monien muiden jättävän huomiotta. Mutta tämä ei ole minulle juurikaan hyödyksi, sillä vain erittäin harvoin kannattaa huomioida näkymättömän pieni yksityiskohta, ja jättää huomiotta kaikki muu.
Hyötynä kaiken kyseenalaistavasta ajattelutavasta on, etteivät itsestäänselvät asiat ole enää itsestäänselviä. Kaikkea voi epäillä. Toinen ilmiselvä hyöty on, että lähes mahdoton on mahdollista tapahtua. Ja silloin kun se tapahtuu, se ei tule minulle yllätyksenä. Ja kun kaikista mahdollisista asioista huomioidaan kaikki epätodennäköisyydet, epätodennäköisyyksistä kasvaa ainakin enemmän todennäköinen vaihtoehto kuin jostakin epätodennäköisyydestä yksinään.
Olen oppinut käyttämään epätäydellistä informaatiota, ja teen monesti mielestäni keskiarvoisesti harkittuja valintoja, vaikka pääasiassa etsinkin epäkohtia. Maailmassa ei pärjää, jos ei osaa käsitellä asioiden palasia. Minun kannattaa keskittyä suuren kuvan näkemiseen, jotta voin tehdä jatkossa tehokkaampia ratkaisuja, muttei jättää huomiotta miltei mahdottomia ratkaisuja.
Koiralla ei ole tietoisuutta samalla tavalla kuin ihmisellä.
Tuntuu oudolta väittää todeksi jotakin epäeksaktia. Tästä lähin käytän mielessäni sanaa fakta, jos tarkoitan sellaista asiaa joka on mielestäni kiistatta totta. Sanaa totta käytän tästä lähtien jos asia on todennäköisesti totta, mutta sisältää epätodennäköisempiä ratkaisuja. Asiaan liittyvät vielä termien eri tasot, mutta sitä tarvitsee miettiä myöhemmin.
torstai 3. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti