Muistilappu

Hei.

En ole varmaan ollut koskaan näin surullinen. En enää itsekään ymmärrä miksi. Joudun pidättämään kyyneleitä jatkuvasti vaikkei mitään ole tapahtunut.

Joskus mietin rekan alle jäämistä. Joskus mietin parvekkeelta hyppäämistä. En uskalla mennä parvekkeelle, pelkään putoavani. Kuvittelen joskus olevani parvekkeella ja katselevani alas. Havahdun siihen että putoan vahingossa.

Ajatukseni ovat avunhuutoja. Mutta kukaan, jonka antaisin auttaa, ei tarjoa apua. Kaipaisin jonkun lähelleni. Mutta en ketä tahansa.

En jaksa.

Mutta silloin kun tuntuu taas niin hyvältä ja kaikki on niin ihanaa, mieti mitä tapahtuu. Jätä itsellesi aikaa ja tilaa ja tutki itseäsi.

Rakkaudella,

minä

Vaikka päätin toisin

Ei ymmärrä,
vaikea korjata

Ei näe,
vaikea katsella

Ei kuule,
vaikea ymmärtää

Lopussa,
vaikea yrittää

Suru,
vain on

Mitä elämä on

Se on sitä kun aurinko nousee ja laskee
Se on sitä kun herää ja nukkuu
Se on sitä kun tuntuu hyvältä ja sitten pahalta
Se on sitä kun nauraa ja sitten itkee
Se on sitä kun syntyy ja kuolee

Nyt tiedän

Nyt tiedän että se on olemassa
Se on todellakin olemassa
Sitä on niin vaikea kuvitella,
nyt

Mutta se on siellä jossakin,
ehkä tulee takaisin,
ehkä ei

Toivon,
mutta pelkään
ettei se tule

Koskaan

Ikinä

Ja se on raikasta

Sade piiskaa minua
vai piiskaanko minä sadetta

Kyllä, juuri niin
Sataa