Viime kerralla kun tämä tapahtui, se sattui. Sattui niin paljon, että lupasin itselleni ettei sitä tapahdu enää koskaan. Ei koskaan.
Se tapahtui taas. Olen väsynyt itseeni. En jaksa enää itseäni.
Karkotan ihmiset ympäriltäni. Olen yksin. Olen niin helvetin yksin. Ja sattuu. Sattuu niin helvetisti.
Nyt alan ymmärtää miksi ihmiset voivat valita itsemurhan. Ei vain jaksa.
On yrittänyt tehdä niin paljon. On yrittänyt tehdä niin paljon. Niin paljon. Kenenkään muun eteen en voi ikinä tehdä näin paljoa. Mutta tämä ei riittänyt alkuunkaan. En jaksa. En jaksa, olen aivan lopussa.
Ainoa joka voisi nyt auttaa, on se kenet karkoitin.
Ehkä elämästäni tulee joskus vielä mukavaa tai siedettävää, mutta nyt siihen on vaikea uskoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti