Maailmankatsomus

Kirjoitettu aiemmin.

"Kärsin. En elä mielekästä elämää. Olen oppinut näkemään pahuuden, jota on liikaa. Ihmiset ovat töykeitä, itsekkäitä ja pahoja. Eivät kaikki, mutta liian moni. Haluaisin kertoa jollekin rakastavalle henkilölle mitä koen. Olen ehkä löytänyt sellaisen. Ongelma on, etten enää osaa muuttaa kaikkia ajatuksiani sanoiksi. Kuin ajatuksista ja tunteista olisi syntynyt jokin uusi tietoisuuden tila, jossa ajatuksia ja tunteita ei enää voi erottaa sanallisesti.

Tämä olo antaa petollisen illuusion ”paremmuudesta”, jota ei ole. On vain erilaisuutta. Tämä illuusio tekee itsestäni osittain töykeän ja tuo pahuuden esiin minusta. Näen maailman rankkana, synkistyen itse tuon maailmankatsomuksen rinnalla. Mutta vaikka tiedän tämän, en ole muuttanut elämässäni mitään. Iloisuus liittyy monesti huolettomuuteen. En voi olla huoleton jos mietin paljon, enkä voi alkaa ajattelemattomaksi. Siispä minun olisi puhuttava ajatuksistani enemmän, jolloin muuttuisin huolettomaksi! Mutta juuri totesin etten kykene siihen. Ja tiedostamattomasti olen päättänyt etten voi ilmaista itseäni helposti, eikä minua voi ymmärtää."