Saamme ajatella mitä haluamme. Mutta jos poikkeamme paljoa yleisesti hyväksytyistä ajatusmalleista, olemme eroavia. Monesti liiallinen erilaisuus määritellään jo sairaudeksi, mutta jollei eroavaisuus sinänsä ole sairaus, se antaa hyvät edellytykset sairauden kehittymiseen. On pyrittävä kohti yhteiskuntamme keskikohtaa, jossa ruoho on vihreätä ja ihmiset ovat tavallisia. Mutta jos aiomme hairahtua pallon toiselle puolelle, on ymmärrettävä ettei valintaa tule ymmärtämään moni.
Missä ruoho on vihreintä, on helppoa ja onnellista elää muiden iloisten ihmisten seurassa. Mutta kun käy niin kaukana vihreydestä kuin on mahdollista, niin että vain harva auringonsäde tavoittaa silmäsi, voit nähdä pallon toiselle puolelle. Voit huomata ettei vihreä ruoho ole elämän välttämättömyys. Pallon toisella puolella on vain harvoja ihmisiä, mutta he puhuvat samaa kieltä kanssasi. Mitä lähempänä reunaa olet, sitä kauempana olet kummankin pallonpuoliskon ihmisistä. Olet yksin. Perillä olet kaltaistesi seurassa, ja he pitävät toisen pallonpuoliskon ihmisiä etäisinä.
lauantai 21. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti