Elämästäni on tullut virtuaalista. Tai se on varmasti ollut jo kauan sitä, mutta virtuaalisuus tarjoaa oman maailmansa, jonka voi luoda aina uudestaan jos siinä tekee virheen. Uusi keskustelufoorumi, uusi nimimerkki, uusi peli, ne eivät ikinä lopu. Mutta virtuaalinen maine siinä missä maallinenkaan ei saa olla tavoittelemisen arvoista. Itse yritän hyödyntää virtuaalitodellisuutta tulevaisuuteni turvaamiseen sekä tiedonjanoni täyttämiseen, sekä joskus myös itseni toteuttamiseen. Tämä erkaannuttaa "todellisuudesta".
Huoneeni on sekainen. Olen huomannut että se on ollut niin kauan sekainen että en pidä sitä mitenkään kummallisena. Tämä on suhteellisen tavallista. Jos huoneessani ei paljoa ihmisiä käy, minun ei tarvitse pitää sitä siistinä. Ymmärrän maalaisjärjen, ja vähintään psykologian avulla, että ei ole suopeaa esitellä toisille sekaista huonetta. Mutta itseäni asia ei haittaa, koska en tiedosta sekaisuudesta olevan haittaa. Myös tukkani on sekainen, mutta sekaisuus voi olla trendikästä, toisin kuin likaisuus.
Tuntuu kuin eläisin unessa. Viime aikoina olen paneutunut yliluonnollisen tutkimiseen, onko siitä mitään todisteita jotka voivat itseni vakuuttaa. En ole edelleenkään päässyt puusta pitkälle, vaikka olen ollut koko ikäni kiinnostunut yliluonnollisesta. Ylä-asteella totesin länsimaisen tieteen olevan Totuus, niin kuin nykypäivän trendi on. Nykyään tilanne on toinen. Tunnen ihmisiä jotka pitävät minulle yliluonnollisia asioita tosina, enkä voi uskoa niin samanlaisten ihmisten kuin minä, uskovan ilman mitään todisteita minulle tuntemattomaan. Itselläni on harvoja todisteita länsimaisen tieteen ulkopuolelle ulottuvista ilmiöistä, enkä tiedä mitä uskoa. Tällainen vääntäminen irtaannuttaa väkisin todellisuudesta, enkä pidä sosiaalista kanssakäymistä välttämättömänä, se luo häiriöitä ajattelukehääni. Käytän sanaa 'kehä' siksi, etten päädy mietteissäni mihinkään, mutta toivon saavuttavani jotakin suurempaa.
Lopuksi totean harmikseni etten pysty meditoimaan. Pintaan nousee jatkuvasti ajatuksia, ja levottomuus on sietämätöntä. Rauha joka yliluonnolisesta vakuuttuneilla ihmisillä monesti tuntuu olevan, puuttuu minulta.
Olo on epätodellinen.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti