Yksinkertaisuus

Kaiken voi tiivistää sanoiksi, jolloin asiasta tulee masentavan yksinkertaista. Pavarotti eli elämänsä nauttien hyvästä ruoasta. Pertti Pasanen syntyi vuonna 1930 ja kuoli vuonna 2001. Kaikki ihmiset ja asiat ovat sijoitettavissa johonkin yksinkertaiseen lauseeseen, joka kertoo oleellisen. Ihmiset, eliöt, asiat tai mikään muukaan ei ole tässä maailmassa mitään. Millään ei ole syvempää merkitystä. Kun euron kolikko halkaistaan, saadaan halkaistu euron kolikko. Kun ihminen kuolee, saadaan kuollut ihminen. Tuskastuttavinta vain on, ettei näitä sanojen raameja voi päästä pakoon. Asia on aina yksinkertainen, muutamalla sanalla arkistoitava. Olo on yksinkertainen.

Mitä sitten

Menee hermot tähän helvetin paskaan. Ei tässä maailmassa ole mitään tekemistä. Ei jaksa kiinnostua mistään. Kaikki tuntuu turhalta. Rakkaus on rakkautta, nälkä on nälkää, suru on surua, kuolema on kuolemaa ja mitä sitten. Olo on yhdentekevä.

Niin, enkä pystynyt olemaan muu kuin oma itseni (vastaus edelliseen viestiini).

Irti rajoista

Haluan oppia käsittelemään ihmisiä uudella tavalla. Tehdä heidät iloisiksi, niin että he haluavat olla seurassani, ja pitää hauskaa kanssani. Haluan päästä irti tästä kaikesta. Alkoholi näyttäisi tekevän sen joillekin hetkellisesti, kääntöpuolena normaalitila ei enää vaikutakaan parhaalta tietoisuuden asteelta. Onnistuisinko itse muokkaamaan tietoisuuttani tietoisesti, ilman ulkopuolisia aineita?

Aion kokeilla muutaman päivän päästä, miten onnistun. Yritän päästä irti omasta itsestäni hetkeksi. Tapahtuneesta kerron seuraavalla kerralla. Olo on jännittynyt.

Ps. Meikkaus ei ollut alaani.

Meikkaamaan!

Naiset ovat ulkoisesti kauniita, mutta eivät tietenkään kaikki, muuten kauneutta ei olisi. Mutta suurin osa on. Mutta miehet näyttävät tylsiltä. Nykypäivän perusihanne vaikuttaa olevan James Bond -mies, joka on peruskaunis. Myös naiset useasti näyttävät tylsiltä, mutta sentään silloin tällöin ovat lisänneet meikkiinsä, tai muuhun ulkonäköönsä jonkin yksityiskohan. Halveksun tässä maailman tylsyyttä, en meitä ihmisiä.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt että voisin kokeilla meikkausta kotona noin huvikseni, ja nyt aion sen tehdä. Hassua on että meikkaukseen kenenkään näkemättä tai tietämättä liittyy silti kova jännitys. Ehkä jännittää miltä tulen näyttämään meikkauksen jälkeen, kun miespuoliset eivät yleensä meikkaa. Katsotaan millaista jälkeä saan aikaiseksi! Olo on mielenkiintoinen, mutta laimea.

Illuusio on totta

Päätäni jomotti ja jokaista paikkaa kehossani koski. Silmäni avattuani huomasin olevani kahlittu ranteistani ja jaloistani puiseen levyyn. En nähnyt mihin levy oli kiinnitetty, mutta levyn keinumisesta päätellen jonkinlaisien vaijereiden täytyi lähteä levyn yläreunasta. Henkeäni salpasi. Oli täysin pimeää. Alhaalta virtasi pelottavan kylmä ilmavirta joka humisi korvissani. Olin jonkinlaisessa hallissa. Ilmavirran humina tuntui kantautuvan jostain hyvin etäisestä seinästä. Mieleeni piirtyi hämärä kuva valtavan suuresta metalliputkesta jonka keskellä riipuin.
Olin riippunut arviolta tunnin. Tuulivirran keinunta sai ajoittain voimaan minut pahoin, enkä ollut saanut selvyyttä miksi näin itseni ja levyn jossa riipuin osittain, mutten yhtään valonlähdettä.
Muutaman kymmenen minuutin päästä, noin viidenkymmenen metrin päähän minusta, rakkaani ilmestyi valoilla valaistuna. Hän oli kahlittuna samanlaisella puulevyllä kuin minä, mutta lepäsi vaakatasossa. Kultani silmät eivät olleet auki, mutta näin hänen rintakehänsä nousevan ja laskevan rauhallisesti. Rintalasta erottui hyvin hänen maatessaan selällään, kuin myös kylmyyden kovettamat rinnat. Siellä hän lepäsi, täydellisessä tiedottomuudessa, kauniina kuin enkeli.
Uusi esine tuli näkyviin. Noin kymmenen metriä hänen yläpuolellaan näkyi jättiläismäisen varren päässä oleva, muutaman metrin halkaisijaltaan oleva sirkkeli. Sirkkeli pyörähti käyntiin ja enkelini heräsi. Hän ehti muutaman sekunnin ihmetellä olotilaansa, ennen kuin alkoi huutaa ja kirkua. Sirkkelin jättiläismäinen, mekaaninen varsi laskeutui nopeasti alas, muutamien senttien päähän kuvankauniista vartalosta. Korvia huumaava humina alkoi kun sirkkeli kiihdytti vauhtiaan. Sirkkeli laskeutui alemmas.
Kauniit kasvot vääntyivät äärimmäiseen hätään. Sirkkelin terä osui kevyesti rintakehään, josta lensi nopea veripurskahdus jalkopäätä kohden. Ilmavirta kuitenkin pyyhkäisi nopeasti veren pois. Terä pyöri ilmeisen nopeasti, koska sen nopeus ei silmämääräisesti hidastunut lainkaan. Sirkkeli vetäytyi varsineen nopeasti jonnekin ylös, ja hävisi näkyvistä. Rakkaani ilme oli tuskainen, ja hän yritti vääntelehtiä kivusta.
Nopeasti verinen levy kääntyi pystytasoon, samaan asentoon jossa omani oli. Hänen rintakehänsä luut osittain näkyivät, ja haavasta oli vuotanut verta pitkin hänen ruumistaan. Hänen hennoista jaloistaan ja käsistään ottivat kiinni tyhjyydestä tulevat metalliset ottimet. Lauta putosi tyhjyyteen, ja nyt hän roikkui ainoastaan ottimien varassa. Ottimet alkoivat repiä häntä. Ensin repeytyi hänen nahkansa rintakehän kohdalta, ja rinnat hajosivat. Sitten hänen jänteensä ja lihaksensa menivät poikki napsahdellen. Pää painui alas, ilmeisesti hän menetti henkensä. Selkäranka napsahti poikki, ja mahalaukku ja muita sisäelimiä repsotti hänen sisältään. Muutama selkänikama putosi alas äärettömyyteen, samalla kun katkeamaton verivirta hänen sisältään nousi ilmavirran mukana ylöspäin. Lisää ottimia ilmestyi, jotka repivät hänen raajansa ja pään pieneksi paloiksi. Kehon kappaleet putosivat lasiastiaan joka ilmestyi tyhjästä.
Lasiastia liikkui kohti minua. Se pysähtyi muutaman kymmenen sentin päähän silmistäni. Silmä, suolia, jänteitä, sisäelimiä ja ihoa. Lasiastia katosi ja hallin seinät tulivat näkyviin. Olin kilometrejä leveässä hallissa joka oli muodoltaan pystyssä seisova putki. Seinät olivat kauttaaltaan punaiset. Alapuolellani pudotusta oli niin paljon, etten voinut varmaksi sanoa mitä alapuolellani oli. Tila alkoi pienentyä ja seinät alkoivat vauhdilla tulla lähemmäksi. Putki pienentyi. Muutamissa sekunneissa seinät olivat metrien päässä minusta. Tunsin rusentavaa painetta eripuolilla kehoani.